 |
| Pysäköintialueella on suuri opastaulu. |
Jätimme auton pysäköintialueelle ja lähdimme kävelemään polkua pitkin. Pian saavuimme puuportaille, jotka laskeutuvat jyrkännettä alas luolalle.
Portaiden alku on melko loiva, mutta viimeinen pätkä laskeutuu luolalle hyvin jyrkästi. Ennen jyrkintä osaa on tasanne, jossa portaiden kaiteessakin on katkos. Katkoksen kohdalta pääsee käymään portaiden toiselle puolelle, jossa on syvä halkeama kalliossa. Tasanteelta näkyy myös mukavasti Pieliselle.
Luolan suuaukko on aivan portaiden pään vieressä. Sisäänkäynti on matala, ehkä metrin korkuinen, mutta korkeutta tulee nopeasti lisää, kun luolaan menee pidemmälle.
 |
| Luolan sisäänkäynti. |
 |
| Tästä pitäisi mennä. |
Kirkkaasta päivänvalosta luolaan astuessa ei näe juurikaan lattian muotoja, jotka ovat hyvinkin vaihtelevia. Taskulamppua kannattaa siis käyttää.
 |
| Luolasssa on pian suuaukon jälkeen mukavasti tilaa. |
Ensimmäisestä salista kurvataan toiseen saliin tiukasti vasemmalle ja saman tien lattia romahtaa puolisen metriä. Tämä on ehkä luolan pimein kohta, joten kannattaa olla tarkkana.
 |
| Toinen sali. |
Kolmanteen saliin oikealle ahtaudutaan hyvin kapeasta raosta, jossa on ainakin isomman miehen pakko ottaa kontaktia kallioon. Ennen luolalle lähtöä ei siis kannata ahtaa taskuihin mitään särkyvää.
 |
| Kolmas sali. |
Toisen ja kolmannen salin risteys on osittain avonainen ja tuo luolaan valoa. Ilman lamppuakin luolassa pärjää päivällä, kunhan tunnustelee tarkkaan mihin astuu.
Kolmannessa salissa on lattiassa syvempi monttu ja sen päälle on laitettu kulkusillaksi pari lankkua. Luola päättyy kiviröykkiöön, jonka takana on kuulemma varsinainen pirun kirkkosali.
Luolan seinässä on jossakin kohdassa Eero Järnefeltin kirjoittama runo, jota yritin löytää, mutta en onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti